Uncategorized January 21, 2022
1288Views 0Comments
Parhaat kauhuelokuvat ovat niitä, joista voi silti tulla kananlihalle, vaikka niitä ajatteleekin makaaessanne rannalla kuumana kesäpäivänä. Älä vain katso kimaltelevia aaltoja, joissa roistoevä kiipeää tai ei kiihdytä vedessä. Parhaat pelottavat elokuvat ovat niitä, jotka tuovat rennosti kaikenlaisia tuoreita fobioita mielesi takaraivoon.
Täydellisesti pohjustettu siihen hetkeen heti, kun olet sammuttanut yövalon. Koska tietysti, aivan kuten silmäsi tottuu pimeyteen, silloin kaikki, mikä piilee tuossa varjoisessa nurkassa, ryntää sinua kohti. Se, onko kyseessä yliluonnollinen kokonaisuus vai jotain huomattavasti inhimillisempää.
Se olisi saattanut herättää uudelleen niin sanotun kidutuspornogenren todella vastenmielisillä jatko-osillaan, mutta – ja tämä on valtava “mutta” – alkuperäinen Saw ei ole läheskään niin karkeapuuskillinen kuin luulet, ja se sattuu olemaan loistava kauhu. Kyllä, otsikko kertoo työkalusta, jolla turmeltunut tappaja ehdottaa, että joku ottaa jalkansa pois sen sijaan, että käyttäisi avainta mansetin lukituksen avaamiseen, mutta Saw on itse asiassa huomattavan hillitty.
90-luvun lopulla kauhu näytti hieman väsyneeltä. Naamioitu slasher-tropi huikaisi ja tarvitsi kipeästi kupillisen erittäin vahvaa espressoa. Sen sijaan se sai Wes Cravenin Scream, joka huolimatta siitä, että sitä parodioitiin postmodernin ironian aloitustasolle, elvytti genreä sen täydellisellä yhdistelmällä komediaa ja pelottelua. Neve Campbell, Rose McGowan ja Drew Barrymore teini-ikäisinä puhumassa sujuvaa kauhuelokuvaa samalla, kun genren pakkomielle sarjamurhaaja poimi heidät?
Ennen Jurassic Parkia, ennen ET:tä ja ikuisuuden ennen kuin suurin osa Ready Player Onen näyttelijöistä saatettiin huutaen olemassaoloon, oli Jaws, Steven Spielbergin hampaatinen kauhu. Ja kyllä, tämä on kauhuelokuva. Jaws, yksi alkuperäisistä menestysmenoista, koska monet ihmiset kirjaimellisesti jonottavat korttelin ympäri vain pakenemaan elokuvateatterista kauhuissaan, on kauhistuttava.