Tässä viimeisessä Penny postauksessa ajattelin kirjoittaa vähän auki seminaarimuistiinpanoista: synnytystraumasta (myös kätilöiden näkökulmasta) ja Pennyn vinkkejä ja ajatuksia synnytykseen liittyen. Mukana on myös linkkivinkkejä.
Synnytystrauman yhteydessä puhutaan usein myös PTSD: stä, jolla tarkoitetaan traumanjälkeistä stressihäiriötä. Se saatetaan sekoittaa helposti PPMD:hen eli Postpartum Mood Disorder:iin (= synnytyksenjälkeinen mieliala häiriö) tai Suomessa ehkä enemmänkin baby bluesiin ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen. PTSD tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että ihminen on koko ajan hälytysvalmiudessa lisääntyneen kortisolin tuotannon takia. Edellisen postauksen aiheeseen liittyen seksuaalisesti hyväksikäytetyillä kortisolia ei enää riitä laskemaan adrenaliinia alas, kun hyväksikäytön toistumisten vuoksi se on ”käytetty loppuun”.
Traumaattinen synnytys on Pennyn mukaan tapahtuma, jonka yksilö uskoo
- aiheuttaneen hänelle hengenvaaran TAI
- vakavan uhkan hänen tai hänen vauvan fyysiselle koskemattomuudelle JA
- hän koki itsensä avuttomaksi, kontrollittomaksi, yksinäiseksi ja jääneensä ilman tukea.
Kärsiminen ja trauma ovat Pennyn mukaan hyvin lähellä toisiaan eikä kumpikaan vaadi fyysistä vammaa. ”Joku saattaa kärsiä ilman kipua tai olla kivuissa ilman kärsimystä.” Siksi on tärkeää kysyä synnyttäjältä arvioita kivusta JA pärjäämisestä. Pennyn mielestä kärsimyksen helpottaminen alkaa sen tunnistamisesta. Tähän hänellä oli kolme keinoa, joista kaksi jo mainitsinkin äsken, mutta tässä ne vielä:
- Arvio kivusta
- Arvio pärjäämisestä
- Koodi-/turvasana
Luennolta mielenkiintoinen juttu liittyi huolien siirtymiseen… Tavallisesti äitiyshuollossa tarjotaan hyvin herkästi, jopa rutiininomaisesti epiduraalia poistamaan kärsimystä ja kipua. Usein sanotaan, että ”Ei ole tarvetta kärsiä… Ei sinun tarvitse todistella mitään… Sinä nautit synnytyksestä sitten kun epiduraali vaikuttaa…” Tutkimusten mukaan se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, koska kipuun liittynyt stressi siirtyy huoleksi muihin asioihin! Esimerkiksi synnytyksen kestosta ja vauvan hyvinvoinnista huolehtimiseen, ponnistamisen vaikeuksiin ja jännitteisiin huoneessa normaalista synnytyksen fysiologiasta poikkeamisien takia (mm. sikiön sydänäänten laskut).
Mitä tehdä jos synnyttäjä kärsii ja on mahdollisesti traumatisoitumassa? Pennyn vinkit:
- Ole rauhallinen, ystävällinen, rehellinen ja jämäkkä.
- Katso synnyttäjää silmästä silmään ja kysy onko kunnossa ja pärjääkö.
- Auta keskittymään siihen miten pystyy helpottamaan tilannetta (”Sinun tehtävä on nyt…”)
- Älä jätä häntä!
- Älä lisää traumaa.
- Tarkkaile: pärjäämistä (rentoutuminen, rytmi, jne.) ja ahdinkoa/hätää (luovuttaminen, itkeminen, huutaminen, jne.)
Penny luennoi, että usein traumaattisen synnytyksen kokeneet saavat myötätunnon ja hyväksynnän sijaan moitteet kriittisyydestä. Heille saatetaan usein sanoa, että ”Sinä ja vauvahan olet terveitä/hengissä… Voithan synnyttää vielä uudestaan.” Tai sanotaan äidillä olleen liian suuret odotukset. Puolisot taas usein syyttävät itseään tai kokevat aiheuttaneensa trauman. Jos synnytyksessä asiat menee pieleen, niin usein itsesyytöksissä painii naisen/perheen lisäksi myös synnytyksen henkilökunta tai doula.
Penny luennoi, että kätilöiden PTSD:n Top 3 on ollut:
- Sikiön/vastasyntyneen kuolema
- Synnyttäjän kuolema
- Hartiadystocia
Traumaattisten synnytysten läpi käyminen on tärkeää myös kätilöille ja doulille. Penny kertoi, että olisi olemassa joku www.imsorry.com sivusto, jossa on kätilöiden kirjoittamia ”anteeksipyyntöjä”, mutta tuo osoite ei toiminut enkä enää muista tarkemmin mikä se oli.
Epiduraalista itselleni oli luennolla uusi tieto se, että naiset eivät tee päätöstä epiduraalista pääasiassa faktojen perusteella, vaan kokemusperusteella! Eli mitä kätilö ajattelee, millaisia kokemuksia tutuilla on jne… Tuo oli todella yllättävä tieto. Yllättävää oli myös se, että niin kuin jo aiemmin kirjoitin, niin kivuttomuus ei takaa sitä etteikö nainen kokisi synnytyksessä ahdinkoa, tuskaa tai hätää. Emotionaalisen tuen merkitys on siinä valtava! Minulle tuli luennolla mieleen, että vaikka kätilön apua ja läsnä oloa ei tarvitse kivun näkökulmasta, niin emotionaalisesta näkökulmasta tarvitsee! Siksi ei ole ok, että myös puudutetut synnyttäjät jätetään itsekseen.
Pennyn mukaan synnytyskipu ei tarkoita kärsimystä jos nainen ymmärtää, että se on normaali supistusten sivuvaikutus, hän tietää mitä tehdä sen suhteen, hän saa kannustusta, opastusta ja tukea, ja hän saa lääkkeellistä kivunlievitystä jos tarvitsee. Jo ennen synnytystä naiselta kannattaisi kysyä miten hän suhtautuu kipulääkitykseen. Apuna voi käyttää asteikkoa -10 = ei kipulääkitystä ja +10 joo kipulääkitykselle!. Lisäksi voi kysyä: ”millaista tukea haluat näissä lukemissa?”.
Penny esitteli toisena päivänä hänen kehittelemänsä synnytyksen ”Road map”:in. Se on aivan nerokas tapa havainnollista visuaalisesti kuinka synnytys tavallisesti etenee ja miten se muuttuu jos vauva onkin avotarjonnassa tai jos ottaa epiduraalin. Pennyn tiekartassa oli monia hyviä pointteja synnytyksestä, kuten se, että aktiivinen synnytys alkaa vasta kun kohdun suu on avautunut 6cm. (Aiemmin luultiin, että jo 4cm, mutta se tutkimusten mukaan pidä paikkaansa.) Avautumisessa 3-6cm on ne haastavimmat… silloin Pennyn mukaan nainen yrittää kontrolloida, mutta keho painaa synnytystä päälle. Synnytysaallot ovat silloin kovin vaativia ja juuri silloin synnyttäjä tarvitsee eniten tukea ja kannustusta! Tuossa 3-6cm:in kohdalla on ”totuuden hetki”.
Silloin nainen:
- on altis ehdotuksille
- ottaa usein epiduraalin tässä kohtaa
- hoksaa ettei voi kontrolloida synnytystä
- on kriisissä itseluottamuksen kanssa
Tärkeää on siinä hetkessä antautua synnytykselle ja löytää omat spontaanit tavat myötäelää sitä synnytystä. Nainen tarvitsee turvallisuutta ja liikkuvuutta. Mitä enemmän vapautta nainen saa, sitä luovempi hän on synnyttäessä. Myös muiden esimerkit on tärkeitä, kuten vaikka rauhallisesti istuva kätilö/doula osoittaa, että kaikki on hyvin eikä ole mitään normaalista poikkeavaa/hätää. Tälle oli englanninkielinen termikin: model confidence.
Pennyllä oli paljon kolmen vinkin juttuja ja myös tähän aiheeseen oli omansa. 😀
Mitä siis EI saa tehdä synnyttävälle naiselle:
- Älä häiritse häntä!
- Älä kysy kysymyksiä supistusten aikana!
- Älä kysy ”mitä sinä haluat tehdä?”!
Penny: If ain´t broke, don´t fix it.
Synnytyspettymysten käsittelystä Pennyllä oli paljonkin kokemusta. Monet naiset ovat käyneet hänen juttusillaan ja purkamassa kokemuksiaan. Penny antoi monia kultaisia neuvoja (erityisesti kätilöille ja doulille) keskusteluihin naisten kanssa, jotka ovat pettyneitä synnytyskokemukseensa.
Tärkein neuvo oli opetella aktiivista kuuntelua, joka tarkoittaa sitä että todella annat naisen kertoa oman tarinansa ja sinä oikeasti kuuntelet (mikä ei kaikille ole aina ihan helppoa). Kysy: Mitä se tarkoitti sinulle? (esim. luomusynnytys toive -> näyttämisen halua) Mikä järkytti sinua tällä kertaa? Mitä tapahtui sillä hetkellä? (auttaa tunnistamaan olleen tilanteen ja sen ettei ole epäonnistuja) Mitä olisit halunnut, että olisi ollut toisin? Anna naisen kyseenalaista samaansa hoito tuomitsematta, korjaamatta tai varmistamatta hänen kertomaansa ja ryhtymättä puolustuskannalle. Vahvista ja sanoita naiselle takaisin hänen kertomansa haasteet ja kerro mitä hän teki hyvin!
