Terveys March 9, 2021
3479Views 0Comments
Ambrosiakakku on minulle yksi lapsuuden unohtumattomista resepteistä. Meillä kyseinen leivonnainen on aina täytetty ihanan pehmeällä vaniljakiisselillä, mikä tekee siitä tavattoman tasapainoisen kakun. On helppo kuvitella, mitä reseptin alunperin nimennyt henkilö on ajatellut: niin maukasta kakku on, että sen voi hyvin mieltää jumalten ravinnoksi. Kumma kyllä, Marko ei ollut koskaan aiemmin maistanut täytettyä ambrosiakakkua!
Perintöreseptimme on 1970-luvulta, Ruokaohjekerho Mestarikokin kahvipöydän parhaista. Moni muistaa varmasti nämä reseptikortit, joita keräiltiin niille suunniteltuun laatikkoon. Suuri osa reseptikorteista on meillä kadonnut, mutta tämä on yksi pintansa pitäneistä ja liimattu äidin reseptivihkoon. Meillä ei jostain syystä koskaan syöty ambrosiakakkua appelsiinilla maustettuna, vaan yleensä kesällä ja koristeena oli usein punaherukoita.
Sen verran uudistimme reseptiä, että emme koristelleet kakkua perinteisillä hillotuilla appelsiininkuorilla, vaan raastoimme päälle luomuappelsiinin kuorta. Se tuntui tasapainottavan raikkaudellaan kakun makeutta.
Markon mielestä kakusta tuli erinomainen, erityisesti, koska siinä on erilaisia rakenteita ja makuja. Itse tykkäsin appelsiiniversiosta kovasti. Mietin jo, että sitruunaversio voisi sopia kesällä tarjoiltavaksi, ehkä myös limeversio… Muuntelumahdollisuudet ovat ihan rajattomat, kun vain maustaa kuorrutteen eri tavoin. Muulta osalta kakun kuuluukin olla vaniljaisen pehmeä, ja se vain paranee yön yli odottaessa.
Kakkupohja (n. 12 annosta)