Terveys February 6, 2021
478Views 0Comments
Food & Fun on vihdoin Suomessa! Makuammuntaa sai tilaisuuden herkutella E. Ekblomissa virolaisen Rene Uusmeesin luoman menun parissa.
Islannissa alkunsa saanut Food & Fun -festivaali on saapunut ensi kertaa Turkuun. Tapahtuma on järjestetty Reykjavikissa jo 11 kertaa, ja se perustuu hyvään ruokaa ja hyvään seuraan. Vierailevat keittiömestarit loihtivat herkullisia menuja paikallisista raaka-aineista – ja pitävät myös hauskaa.
E. Ekblom on viihtyisä viiniravintola Aurajokirannassa, ja sen tiloissa elää pala vanhaa Turkua. Food & Fun kutsui Makuammunnan maistelemaan E. Ekblomiin menun. Ei hassumpi aloitus viikonlopulle.
Vierailevana keittiömestarina E. Ekblomissa on Food & Fun -festivaalin ajan virolainen Rene Uusmees, joka tavallisesti kokkaa MEKK-ravintolassa, Tallinnassa. Uusmees toi virolaisen vivahteen suomalaisiin raaka-aineisiin, ja tarjosi pöytään myös sellaisia makuja, joita harvemmin kotimaisissa ravintoloissa kohtaa.
Tutustuimme tarjoiluun ennen varsinaisia kattauksia, mikä tarjosi tilaisuuden keskustella sekä keittiömestari Uusmeesin että ravintolan väen kanssa. Uusmees kertoi annosten taustoista ja muun muassa omista lapsuuden ja nuoruuden ruokakokemuksistaan. Erityisen hienoa oli kuulla miten hän halusi tarjota pääruokana maailman parasta porsaspataa ja lähti etsimään reseptiä oman isoäitinsä tavasta valmistaa porsasta. Uusmees uskoo hyvien raaka-aineiden puhtaaseen makuun ja että yksinkertainen on parasta. Kun Uusmeesin annoksiin liittää erinomaisen viiniravintolan loistavat viinivalinnat, niin tuloksena on unohtumaton kokemus.
Kokin tervehdys koostui maa-artisokkakreemistä, kilohailista, löysäksi keitetystä viiriäisen munasta ja paahdetusta mallasleivästä. Maut sopivat hyvin yhteen, ja kilohailin maku oli jännästi silakan ja sillin välimaastosta.
Varsinaisena alkuruokana tarjottiin hyvin kevyesti graavattua kuhaa, hanhenmaksaa, karamellisoitua selleriä, karviaishilloa ja valkosipulibriossia. Annos oli hyvin raikas ja tasapainoinen – vähärasvaisen kuhan kalaisuus, karviaisen kirpeys ja makeus sekä hanhenmaksan rasvaisuus täydensivät toisiaan. Alkuruoan kanssa tarjotusta puolikuivasta valkoviinistä (Les perles rares, Laurent Vogt, 2012, Ranska, Alsace) löytyi hedelmäisyyttä, joka toimi annoksen kanssa täydellisesti. Kuhan ehkä liiallisestakin kalaisuudesta huolimatta annos ja viini olivat yhdessä kuin harvinainen helmi.
Kuhan jälkeen tarjottiin kermaista jäniskeittoa paahdettujen hasselpähkinöiden sekä virolaisen ruisleivän kanssa. Itse jäniksestä keitosta löytyi kuitenkin vain mahtava maku, sillä keitto oli rakenteeltaan hyvin hienoa ja kuohkeaksi vaahdotettu. Virolainen ruisleipä, joka tehdään taikinajuureen ilman maitotuotteita tai makeutusta, oli tumman paahteista ja täydensi keiton makua. Jäniskeiton vahva umamisuus pyöristyi sopivasti kermalla, ja kokonaisuus oli suussa sulavaa. Keiton kanssa nautittiin itävaltalaista valkoviiniä (Nezl Weissburgunder, 2011, Itävalta, Carnuntum), jonka tammisuus muuttui suussa jopa savuisen kaltaiseksi. Aivan ihana yhdistelmä, ja parhaita keittoja, joita olemme maistaneet.
Pitkään kypystetty porsaan kylki oli saanut seurakseen palsternakkapyreetä, paahdettua persiljajuurta ja porkkanaa, voissa paistettuja metsäsieniä sekä lehtikaalia. Lisäksi annoksesta löytyi rapeaksi ja ilmavaksi puffattua porsaannahkaa. Rasvainen porsaan kylki oli muhinut suussa sulavaksi ja liemi aromikkaaksi. Juurekset, sienet ja lehtikaali täydensivät annoksen periaatteessa yksinkertaiset maut upeaksi kokonaisuudeksi. Porsaan kanssa tarjottiin eteläitalialaista punaviiniä (Rosso di Montefalco DOC, Sacciadiavoli, 2009, Italia, Umbria), joka keveytensä vuoksi antoi porsaalle riittävästi tilaa.
Jälkiruoka ei ollut liian makea, mutta sitäkin maukkaampi. Annos rakentui timjami-karamellisoidun omenan ympärille, jonka kanssa oli rosmariinijäätelöä, voissa paistettua ja suolattua hasselpähkinää sekä marenkia. Jälkiruokaviinin (Château Carsin, 2009, Ranska, Bordeaux, Cadillac) yrttisyys täydensi jälkiruoan makuja ja makeutta. Saimme myös maistaa Uusmeesin tarjoamaa jälkiruokaomenaviiniä (Pöltsamaa Kuldne, 2005), joka yllättäen ei ollutkaan erityisen makea, mutta mukavasti omenainen.
E. Ekblomin ja Rene Uusmeesin yhteistyönä syntynyt menu viineineen oli tasapainoinen ja harmoninen kokonaisuus. Kokemus edusti Food & Fun -festivaalin Food-osaa isolla alkukirjaimella. Hienoa, että tämä festivaali on tuotu Turkuun!