Pakkailin kamoja pientä reissua varten ja siinä pakatessa etsin toalettipussia, mutta löysinkin vain doulalaukussa olleen pussukan. Seuraavaksi pakkasin peiton ja tyynyn siltä varalta, että tarvitsenkin yllätys-yöpaikan. Siitä se ajatus sitten lähtikin lentämään…
Mietin sohvasurffaamista ja sitten tulikin mieleen Midwifery Todayn kätilöt, jotka ovat kertoneet toisillaan kyläilystä ja osallistumisista heidän kätilöimiin kotisynnytyksiin. Eli toiselta puolelta maata tai jopa maailmaa kylässä ollut kätilö- tai doulakollega on ollut mukana kotisynnytyksessä/-sissä, jotka ovat osuneet vierailun kanssa samaan aikaan. (En muista kuulleni, että sairaalasynnytyksiin olisi mennyt mukaan.) Näitä vastaavia juttuja kertoi useampi kätilö molempina vuosina kun olen ollut MT:n konfrenssissa. Ylipäätään synnytyksissä on enemmän naisia paikalla, varsinkin Jenkeissä. Douliakin saattaa olla kaksi-kolme.
Suomessa on aika erilainen meininki. Kotiloita ja kotisynnytyksiä on tosin ollutkin sen verran vähän, ettei varmaan sen takia ole tuollaista vierailutyylistä osallistumista tapahtunut. Tosin minusta tuntuu, että muutenkin täällä on varmaan aika korkea kynnys ottaa vierailevaa kollegaa mukaan tai edes kysyä sopisiko se perheelle?! Doulia synnytyksissä on lähes aina vain yksi. Harvoin kotisynnytyksissäkään on useampia doulia paikalla, vaikka niissä se olisi helpommin mahdollista kuin sairaalasynnytyksissä.
Muualla maailmalla toimii paljon doulien ja kätilöiden tiimejä, jotka yhdessä jakavat päivystysvastuuta ja ”hoitavat” asiakkaita. Perhe tietää kätilöt tai doulat joista joku/jotkut ovat synnytyksesä paikalla, mutta eivät suoraan valitse yhtä tiettyä henkilöä. Suomessa taas puhutaan paljon siitä kuinka paljon kemiat vaikuttavat synnytyksessä avustajien ja synnyttäjän välillä siihen kuinka yhteistyö synnytyksessä toimii ja miten synnytys edistyy/sujuu. En tiedä puhutaanko siitä muissa maissa yhtä korostetusti? Puhutaan kyllä turvallisuuden tunteesta (keitä on paikalla), hormoneista (mikä niiden erittymiseen vaikuttaa), vapaudesta valita oma kätilö jne., mutta en ole huomannut että se sillä tavalla kohdentuisi yhteen tiettyyn ihmiseen niin kuin täällä meillä Suomessa. Totta kai kemiat merkitsee siinä mielessä, että joidenkin kanssa ei kertakaikkiaan kemiat kohtaa sitten yhtään ja se varmasti vaikuttaa vuorovaikutukseen ja yhteiseen olemiseen.
En tiedä onko sitä tutkittu, että millainen merkitys sillä on onko synnytyksesä esim. viidestä synnyttäjälle raskausaikana tutuksi tulleista kätilöstä paikalla kaksi vai onko synnyttäjän mielestä suuri pettymys ja lähes henkinen katastrofi jos juuri se yksi ainoa päädoulaksi etukäteen valittu ei olekaan synnytyksessä paikalla. Tai jos kolmen doulan porukasta (joiden palveluita on päättänyt hankkia ja joita on tavannut raskausaikana) yksi tulee lopulta synnytykseen, niin onko sillä lopulta niin suurta merkitystä kuka heistä se on. Se käsitys mikä kaiken kaikkiaan esim. kätilöistä on (joihin perhe ei edes etukäteen tutustu) perheiltä ja synnytyskertomuksia lukiessa tullut on se, että suurin osa on ollut tyytyväisiä kätilöönsä.
Mietin, että miksi meillä täällä Suomessa niin vahvasti sellainen kulttuuri missä ajetaan sitä ajatusta, että vain juuri se yksi etukäteen valittu doula voi olla hyvä? Mietin, että ollaanko Suomessa niin erityisherkkiä, että on todella tarpeen olla juuri vain se yksi ja ainoa tuttu tyyppi? Vai ollaanko täällä vähän turhan innokkaita omimaan perhe ”minun doulaperheeksi” tai ”minun kotisynnytysperheeksi”?
Maailmalla joissain synnytyssairaaloissa on doulien tiimi valmiina päivystämässä jos synnyttäjä haluaakin tai tarvitsee synnytykseen doulan. Tutkimusten mukaan sillä on positiivinen vaikutus synnytyskokemukseen ja synnytyksen kulkuun. En tiedä millaisia käytäntöjä niissä sairaaloissa on esim. synnytysvalmennusten tai tutustumiskäyntien suhteen tai onko doulatiimiin mahdollista tutustua etukäteen. Ne ulkomaiset doulat joiden kanssa olen tuosta jutellut, ovat sanoneet että sairaaloissa päivystävät doulat ei ole tuttuja perheelle. Silti doula on koettu positiivisesti ja sillä ollut positiivinen vaikutus synnytykseen ja synnytyskokemukseen.
Mietin, että ollaanko Suomessa vähän turhaan ikäänkuin ajamassa koko ajan sitä kulttuuria doulaamisen suhteen, että pitää valita se päädoula ja varadoula. Sitä kautta ei ainakaan mahdollistu doulatiimien toimiminen todellisuudessa. Ainakaan täällä Suomessa, jossa doulienpalveluista ei vielä olla valmiita maksamaan käytännössä juuri mitään. Suurin osa ei ole valmis maksamaan niin paljon, että sillä doulat oikeasti eläisi. Varsinkaan kun monet vapaaehtoisdoulat toimivat hyvin ammattimaisesti, mutta nimellisillä kulukorvauksilla (joka on siis huomattavasti vähemmän kuin ammattidoulien palkkiot).
Olen puhunut doula-ystäväni kanssa, että olis hienoa jos voisi toimia doulana tiimissä, jossa olisi esimerkiksi kolme doulaa ja päivystysvastuu jaettaisiin doulien kesken ilman päädoulauksia tms. Se olisi kestävämpi tapa järjestää doulien työnteko pidemmällä tähtäimellä. Päivystyskuormituksen jakaminen mahdollistaisi myös muut työskentelytavat ilman suura riskiä tulonmenetyksestä. Eli jos järjestät kursseja tai pidät vastaanottoa doulaamisen rinnalla (niin kuin tod.näk. on tehtävä, että saat leivän päälle myös voita), niin sinun ei tarvitsisi todennäköisesti peruuttaa niitä.
Olen kirjoittanut tätä tekstiä monessa eri pätkässä ja usein meinannut jättää kokonaan kirjoittamatta tai ajatellut poistaa ennen julkaisua. Tämä on herkkä aihe ja voi joillakin nostaa niskakarvat pystyyn. En saa ajatuksiani tästä tämän järkevämmin ulos, mutta toivon, että ymmärrätte mitä yritän sanoa. Tekstin kommenteissa voi aiheesta keskustella lisää.
